Molemmat langat Novita 7 veljestä. Raitaa ja yksiväristä turkoosia.
Sukkien koko noin 41/42. Jotenkin tuntuu että terästä tuli liian leveä vaikka tein ohjeen silmukkamäärällä (52 silmukkaa). Nro 3:n bambupuikoilla tein.
19.6.2016
Turkoosiraidalliset
Tuossa viikolla valmistui taas sukat. Oli nopeet kutoa kun kahdella kerällä selvisi. En sen enempää miettinyt, annoin vaan mennä.
Molemmat langat Novita 7 veljestä. Raitaa ja yksiväristä turkoosia.
Sukkien koko noin 41/42. Jotenkin tuntuu että terästä tuli liian leveä vaikka tein ohjeen silmukkamäärällä (52 silmukkaa). Nro 3:n bambupuikoilla tein.
Molemmat langat Novita 7 veljestä. Raitaa ja yksiväristä turkoosia.
Sukkien koko noin 41/42. Jotenkin tuntuu että terästä tuli liian leveä vaikka tein ohjeen silmukkamäärällä (52 silmukkaa). Nro 3:n bambupuikoilla tein.
12.6.2016
Kesäsukkaset
Aikaisemmin olen tehnyt kesä-/unisukkia Puro Batik-langasta. Pari viikkoa sitten oli Citymarketissa tarjous Novitan uudesta Aalto - langasta. Ostin pari kerää. Tein siitä kokeeksi sukat. Asusteisiin sitä suositellaan, mutta varmaan menee unisukkinakin.
Lanka sisältää 50% puuvillaa ja 50% akryylia. Ohjeena 4:n puikot, mutta kun on löysä käsiala, käytin 3:n puikkoja ja omasta mielestä just sopivaa jälkeä.
Varteen tein muutaman kerroksen kierrejoustinta tällä ohjeella. Sitten jatkoin kerrosrivinousulla. Sukkien koko 37-38. Silmukoita 48.
Raidallista
Alottelin näitä jo joskus kuukausi sitten ennen muuttoa. Muutto, koulu, työt, Veeran tapaus.. jäi kutomiset tauolle. Viikko sitten jatkoin taas ja eilen valmistui.
Langanpäitä tuli hirveä määrä kun katkoin joka värin jälkeen. En tykkää päättelystä niin oli tuskaa, mutta sain tehtyä kun päätin että ennemmin en uusia aloita.
Lankana Novita 7 veljestä kerän loppuja. Puikkoina nro 3:n bambuiset. Ohjeena varteen käytin uusimman Novitan sukkalehden mallia nro 10; Syyspäivä. Sain siitä silmukkamäärän ja kavennusten tiheyden. Sukkien koko 37-38.
Veera
Huomenna tulee kaksi viikkoa Veeran poismenosta. Ikävä on vieläkin suuri. Mortti ei tunnu kauheasti ihmettelevän. Taisi aavistaa. Mortti on ollut todella huomion kipeä nämä kaksi viikkoa. Kiehnää jatkuvasti kun olen kotona. Nukkuu vieressä ja usein jopa sylissä. On muutettu Mortin kanssa monta kertaa vuosien aikana. Luulin että tottunut muutoksiin. Taitaa olla vaan yksinäistä silläkin kun tottunut että Veera kaverina vaikkei aina olekaan näkyvissä.
Perjantaina töistä tullessa huomasin eläinklinikalta tulleen viestin että uurnan voi noutaa. Tuntui pahalta, mutta pakko tehdä. Sain sanottua asiani mennessäni. Kun sain pahvisen paketin käteeni ja osanotot olin purskahtaa itkuun. Sain pidäteltyä autolle asti. Piti tehdä pieni ajelu vielä että sain rauhoituttua. Miten voikaan surra sitä pientä karvaotusta joka oli aina piikkinä lihassa sekä itselle että Mortille. Näen edelleen silmissäni sen anovan katseen jonka näin viimeisenä. Miksen reagoinut aiemmin toisen pahaan oloon :(
Eilen sain avattua paketin ja otettua uurnan esille. Paljon tuhkaa niin pienestä kissasta tuskin jäi. Painoi 1,6 kg viimeisessä punnituksessa. Tänään vien uurnan maalle. Veera haudataan koirien viereen takapihalle. Käydään Mortin kanssa moikkaamassa kun maalla käydään.
Perjantaina töistä tullessa huomasin eläinklinikalta tulleen viestin että uurnan voi noutaa. Tuntui pahalta, mutta pakko tehdä. Sain sanottua asiani mennessäni. Kun sain pahvisen paketin käteeni ja osanotot olin purskahtaa itkuun. Sain pidäteltyä autolle asti. Piti tehdä pieni ajelu vielä että sain rauhoituttua. Miten voikaan surra sitä pientä karvaotusta joka oli aina piikkinä lihassa sekä itselle että Mortille. Näen edelleen silmissäni sen anovan katseen jonka näin viimeisenä. Miksen reagoinut aiemmin toisen pahaan oloon :(
Eilen sain avattua paketin ja otettua uurnan esille. Paljon tuhkaa niin pienestä kissasta tuskin jäi. Painoi 1,6 kg viimeisessä punnituksessa. Tänään vien uurnan maalle. Veera haudataan koirien viereen takapihalle. Käydään Mortin kanssa moikkaamassa kun maalla käydään.
2.6.2016
muutoksia
Pari viikkoa asunut Lahdessa. Tavaroita edelleen paikkaa vailla. Illat mennyt koulutöitä tehdessä kun ei ole ehtinyt töissä tekemään kaikkea. Mutta kohta on kaikki tehty tutkinnon eteen. Aikakin loppuu kohta koulun osalta, joten pitääkin olla valmista jos aikoo tutkinnon saada.
Hain viime sunnuntaina (29.5) kissat maalta Lahteen. Porukat lähti maanantaina Vuokattiin muutamaksi päiväksi niin ei voinut jättää kissoja maalle keskenään. Kauhistuin sunnuntaina Veeran kuntoa. Ollut suunnilleen vuoden vaihteesta asti aika huonon näköinen karva, syönyt ja juonut enemmän kun ennen ja ollut muutenkin omituinen. Luulin että madot vaivaa ja syötin pari matokuuria. Ei mitään vaikutusta. Nyt en voinut enää katsella ja odotella. Varasin siis sunnuntai-iltana maanantai-illaksi eläinlääkärin. Tiesin ettei tule helppo reissu ja aavistin pahaa, Veera kun niin arka ja mitään ei saa tehdä. Päätin jo etukäteen että kissa ei saa kärsiä.
Maanantai-iltana sitten nappasin kissan koppaan ja lähdettiin. Päästiin jopa vähän ennen varattua aikaa lääkärin luo. Selostin mikä vikana. Lääkäri jo heti tuumas että vaihtoehdot hoito tai eutanasia. Näki ilmeisesti ja aavisteli mikä vikana kun selitti että vanhemmilla kissoilla munuaiset usein vaivana. No päädyin kuitenkin verikokeisiin ensin. Piti kuitenkin saada varmuus mikä pientä vaivaa.
Verikokeiden otto jo pelkästään oli oma taistelunsa. Veera ei rauhoittunut millään. Pisti kaikkensa vastaan. Piikit sai antaa ihan hyvin, niiden kanssa ei ongelmaa. Mutta vaikka monta rauhottavaa annettiin, ei vaan rauhoittunut. Luiskahti kerran lattiallekin tokkuroissaan vaikka yritin pitää kiinni. Parikin eri hoitajaa yritti ottaa verta, mutta ei onnistunut kun toinen luikerteli pois käsistä. Lopulta sitten vähän väkisin otettiin verikoe niin että toinen hoitaja otti verta ja lääkäri piti kissaa.
Kun tulokset tuli, olihan se järkytys. Munuaisten arvot oli niin korkeat ettei laitteet edes lukenut. Myös maksan arvot koholla. Taisi olla muutakin mutta nämä taisi olla suurin syy kissan huonoon kuntoon. Piti tehdä päästös. Koska olin päättänyt jo aikasisemmin että kissa ei saa kärsiä ja lääkäri näki että kärsii eikä hoitoa ole, jäi yksi vaihtoehto. Eutanasia.
Vaikka näin missä kunnossa kissa on ja tiesin että kärsii, päätös oli raskas. Se kuitenkin oli ainoa. Pyytelin Veeralta anteeksi monta kertaa. Olin jo verikokeen tuloksia odotellessa jutellut kaikkea Veeralle. Toivoin vielä siinä vaiheessa että kissa tulee mukaan kotiin.
Itse toimenpidehän ei ole kuin yksi piikki. Kun näin mitä se sai aikaan, aloin katumaan, vaikka tiesin että niin parempi. Teki mieli huutaa että haluan perua. Tiesin ettei paluuta ole. Veera oli kopassa piikin jälkeen. Lysähti kopan pohjalle ja alkoi rauhoittumaan. Silitin vielä ja juttelin.
Ennen piikkiä jo valitsin yksilötuhkauksen vaihtoehdoksi. Odotellessa valitsin uurnan jossa tuhkat saan. Hetken vielä katsoin miten kissa lipuu pois. Lähdin kun Veera vielä hengitti. Sydäntäraastava viimeinen katse kun kissa makaa pöydällä ja katsoo minuun kun suljen oven perässäni. Vielä silloinkin teki mieli mennä takaisin ja perua kaikki.
Koko jutussa meni lähes kaksi tuntia. Ja rakas pieni on poissa. Vaikea hyväksyä vieläkään.Veeran ensimmäinen eläinlääkärikäynti oli myös viimeinen. Käytin reissuun Mortin koppaa. Se on edelleen autossa kun en pysty tuomaan sisään, sehän olisi myöntämistä ettei toinen tule takaisin. Myös Veeran hiekka-astia paikallaan, samoin kantokoppa. Ne lähtee roskiin kunhan pystyn siihen.
Ilta meni itkiessä. Mortti lohdutti. Mortilla taitaa olla totuttelemista yksinäisiin päiviin. Tulee vastaan ovelle kun tulen töistä, sitten pitää rapsutella ja halia pitkään. Ja pitkin iltaa halitaan. Sitten tulee viereen kun menen nukkumaan ja aamulla taas kun herään. Meillä molemmilla totuttelemista.
Ja kiitos kaikille osaa ottaneille ja tukeneille.
RIP Veera 27.4.2007 - 30.5.2016 <3
Hain viime sunnuntaina (29.5) kissat maalta Lahteen. Porukat lähti maanantaina Vuokattiin muutamaksi päiväksi niin ei voinut jättää kissoja maalle keskenään. Kauhistuin sunnuntaina Veeran kuntoa. Ollut suunnilleen vuoden vaihteesta asti aika huonon näköinen karva, syönyt ja juonut enemmän kun ennen ja ollut muutenkin omituinen. Luulin että madot vaivaa ja syötin pari matokuuria. Ei mitään vaikutusta. Nyt en voinut enää katsella ja odotella. Varasin siis sunnuntai-iltana maanantai-illaksi eläinlääkärin. Tiesin ettei tule helppo reissu ja aavistin pahaa, Veera kun niin arka ja mitään ei saa tehdä. Päätin jo etukäteen että kissa ei saa kärsiä.
Maanantai-iltana sitten nappasin kissan koppaan ja lähdettiin. Päästiin jopa vähän ennen varattua aikaa lääkärin luo. Selostin mikä vikana. Lääkäri jo heti tuumas että vaihtoehdot hoito tai eutanasia. Näki ilmeisesti ja aavisteli mikä vikana kun selitti että vanhemmilla kissoilla munuaiset usein vaivana. No päädyin kuitenkin verikokeisiin ensin. Piti kuitenkin saada varmuus mikä pientä vaivaa.
Verikokeiden otto jo pelkästään oli oma taistelunsa. Veera ei rauhoittunut millään. Pisti kaikkensa vastaan. Piikit sai antaa ihan hyvin, niiden kanssa ei ongelmaa. Mutta vaikka monta rauhottavaa annettiin, ei vaan rauhoittunut. Luiskahti kerran lattiallekin tokkuroissaan vaikka yritin pitää kiinni. Parikin eri hoitajaa yritti ottaa verta, mutta ei onnistunut kun toinen luikerteli pois käsistä. Lopulta sitten vähän väkisin otettiin verikoe niin että toinen hoitaja otti verta ja lääkäri piti kissaa.
Kun tulokset tuli, olihan se järkytys. Munuaisten arvot oli niin korkeat ettei laitteet edes lukenut. Myös maksan arvot koholla. Taisi olla muutakin mutta nämä taisi olla suurin syy kissan huonoon kuntoon. Piti tehdä päästös. Koska olin päättänyt jo aikasisemmin että kissa ei saa kärsiä ja lääkäri näki että kärsii eikä hoitoa ole, jäi yksi vaihtoehto. Eutanasia.
Vaikka näin missä kunnossa kissa on ja tiesin että kärsii, päätös oli raskas. Se kuitenkin oli ainoa. Pyytelin Veeralta anteeksi monta kertaa. Olin jo verikokeen tuloksia odotellessa jutellut kaikkea Veeralle. Toivoin vielä siinä vaiheessa että kissa tulee mukaan kotiin.
Itse toimenpidehän ei ole kuin yksi piikki. Kun näin mitä se sai aikaan, aloin katumaan, vaikka tiesin että niin parempi. Teki mieli huutaa että haluan perua. Tiesin ettei paluuta ole. Veera oli kopassa piikin jälkeen. Lysähti kopan pohjalle ja alkoi rauhoittumaan. Silitin vielä ja juttelin.
Ennen piikkiä jo valitsin yksilötuhkauksen vaihtoehdoksi. Odotellessa valitsin uurnan jossa tuhkat saan. Hetken vielä katsoin miten kissa lipuu pois. Lähdin kun Veera vielä hengitti. Sydäntäraastava viimeinen katse kun kissa makaa pöydällä ja katsoo minuun kun suljen oven perässäni. Vielä silloinkin teki mieli mennä takaisin ja perua kaikki.
Koko jutussa meni lähes kaksi tuntia. Ja rakas pieni on poissa. Vaikea hyväksyä vieläkään.Veeran ensimmäinen eläinlääkärikäynti oli myös viimeinen. Käytin reissuun Mortin koppaa. Se on edelleen autossa kun en pysty tuomaan sisään, sehän olisi myöntämistä ettei toinen tule takaisin. Myös Veeran hiekka-astia paikallaan, samoin kantokoppa. Ne lähtee roskiin kunhan pystyn siihen.
Ilta meni itkiessä. Mortti lohdutti. Mortilla taitaa olla totuttelemista yksinäisiin päiviin. Tulee vastaan ovelle kun tulen töistä, sitten pitää rapsutella ja halia pitkään. Ja pitkin iltaa halitaan. Sitten tulee viereen kun menen nukkumaan ja aamulla taas kun herään. Meillä molemmilla totuttelemista.
Ja kiitos kaikille osaa ottaneille ja tukeneille.
RIP Veera 27.4.2007 - 30.5.2016 <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)